Väärät luulot jylläävät mediassa edelleen

Erkki Santala

3.10.2014

Vaikka eduskuntavaaleihin on vielä aikaa, on joidenkin poliitikkojen vaaliteemaksi ottama hajajätevesiasetuksen vastustaminen saanut yhä kiihtyvän vauhdin. Tietämättömyys ja väärät luulot asetuksesta ja yleensäkin jätevesiasioista eivät näytä lainkaan hidastavan kirjoittelua, varsinkaan netin vapailla keskustelupalstoilla.

Yleinen harhakäsitys tuntuu olevan haja-asutuksen tuottaman jäteveden määrä ja merkitys ympäristössä. Pienistä puroista kertyy iso virta. Koko Suomen ympärivuotinen, yhdyskuntien viemäriverkostoihin liittämätön asutus tuottaa joka päivä noin yhden eduskuntatalon tilavuuden verran talousjätevettä. Tuo varsin yleisesti käytetty tilavuusvertailujen mittayksikkö sopinee tässäkin yhteydessä käytettäväksi. Jos tuota jätevesimäärää ei käsiteltäisi lainkaan, päätyisi sen mukana ympäristöön orgaanista ainesta (joka hajotessaan kuluttaa vesistöjen happivaroja) noin 40 tonnia, kiintoainesta yli 50 tonnia, fosforia noin 1,5 tonnia ja typpeä noin 10 tonnia. Siis joka päivä! Ulosteperäisiä bakteereja, viruksia ja muita mahdollisia taudinaiheuttajia jätevedessä on käsittämätön määrä. Onko sillä siis väliä, yritetäänkö jäteveden lika-ainesmäärää vähentää käsittelyllä vai  ei?                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    Nettikirjoituksissa harvemmin valitellaan sitä, että haja-asutusalueen uudisrakennuksiin on tehtävä kunnolliset jätevesijärjestelmät. Ongelma tuntuu olevan vain siinä, että myös ennen asetuksen voimaantuloa rakennettuja vanhoja järjestelmiä tulee tehostaa asetuksen siirtymäkauden aikana. Useimmissa tapauksissa on kyse saostuskaivoista, joita täydentämässä ei ole mitään jatkokäsittelyä. Lähimmän järven rehevöitymisriskin kannalta 1960-luvulla rakennetusta saostuskaivosta tulevat ravinteet ovat aivan yhtä haitallisia kuin uusistakin taloista tulevat. Samoin bakteerit, joita saostuskaivokäsittely ei poista juuri lainkaan, ovat hygieniariski omien ja lähinaapurien talousvesikaivoille sekä pienten jokien ja järvien uimavedelle. Millä perusteella siis voitaisiin katsoa, että vanhojen kiinteistöjen jätevesien käsittelyn tehostaminen olisi tarpeetonta?

Yleisesti esiintyvä hajajätevesiasetuksen sisältöä koskeva väärä käsitys näyttää olevan myös se, että kolmiosastoinen saostuskaivo ja sitä täydentävä asianmukainen maaperäkäsittely ei olisi kelvollinen ratkaisu tai että jäteveden maahan imeytys olisi asetuksen mukaan aina kiellettyä. Käyttökelpoiseksi todetut ja suhteellisen vähän hoitoa vaativat Imeytyskentät ja maasuodattamot ovat olleet jo vuosikausia yleisimmät uudisrakentamisen yhteydessä käytetyt menetelmät. Teknisiä ohjeita niiden toteutuksesta on julkaistu Suomessa ainakin 1960-luvulta lähtien. Uusia, pohjoismaisiin tutkimuksiin perustuneita suunnittelu- ja rakentamisohjeita julkaistiin erityisesti 1990-luvun alussa. Tietoutta levitettiin kaikkien kuntien ympäristöviranomaisille ja monet ympäristönsuojeluun vakavasti suhtautuvat kunnat levittivät rakennepiirroksia asukkaille mm. rakennuslupaa haettaessa. Koska mikään käsittelymenetelmä tai –laite ei sovellu kaikkiin kohteisiin maaperän, topografian, pohjavesiolosuhteiden tai huollettavuuden kannalta, on asetuksen vaatimukset kirjoitettu niin, että tärkeintä ei ole menetelmä vaan lopputulos. Tässä suhteessa Suomen vaatimukset poikkeavat monien muiden maiden perinteisistä säädöksistä, joissa edellytettiin nimenomaan tiettyjen menetelmien käyttöä. Nykytilanteessa Suomen vaatimukset eivät ole Euroopassa poikkeuksellisen tiukkoja.

Useilla nettikirjoittajilla tuntuu olevan se käsitys, että kaikki kiinteistöt, joita hajajätevesiasetus koskee, sijaitsevat hyvin harvaan asutulla maaseudulla. Tilanne on kuitenkin paljolti toisenlainen, sillä viemäriverkostoon liittämätöntä vakituista asutusta on runsaasti taajamien lievealueilla sekä nauhamaisesti sijoittuneena jokivarsilla. Silloin myös haitat korostuvat, kun mahdollisina kärsijöinä ovat myös lähiympäristön asukkaat eikä vain puhdas luonto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *